Edustaja lähikuvassa

Mahdollisuuksien oivaltaja näkee uutta ympärillään

Kyösti Karjula edustaa ihmistyyppiä, jossa yhdistyvät dynaamisella tavalla tunne ja äly. Käytännössä tämä tarkoittaa yhtäaikaisesti ihmisten kuuntelemista ja huomiointia, mutta myös heidän elämäntilanteensa peilaamista suurempia kuvioita vasten. Kyösti siis näkee metsän puilta.

Positiivinen ja mahdollisuuksia näkevä elämänasenne kääntää haasteetkin ainutlaatuisiksi tilaisuuksiksi. Kyöstille suomalaisen yhteiskunnan etu merkitsee paljon. Hän edustaa ajattelijana valtiomiesmäistä tyyppiä, suurten linjojen näkijää ja visioijaa. Tätä taustaa vasten tuntuu kuitenkin ihmeelliseltä, miten intensiivisiin keskusteluihin hän voi heittäytyä aivan tavallisten rivikansalaisten kanssa! Ehkäpä suurperheen kokonaisuus on jalostanut hänessä näitä ominaisuuksia.

Työ on jokaisen ihmisen perusoikeus ja elämän suola. Arkisten askareiden keskellä tehdään usein elämän suurimpia innovaatioita. Kyösti itse on elävä esimerkki suomalaisen työn arvostamisesta ja työmahdollisuuksien luomisesta. Työ antaa elämään mielekkyyttä ja sisältöä sekä on monelle myös luovuuden lähde. Uudet ideat ja oivallukset eivät kuitenkaan synny tyhjästä, vaan useimmiten yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.

Monet yrittäjyyteen, koulutukseen, verotukseen ja peruspalveluihin liittyvät asiat ovat saaneet voimakkaan sysäyksen parempaan suuntaan Kyöstin aloitteesta. Tulevaisuusvaliokunnassa hän on käytännön työn kautta osallistunut maamme paremman huomisen vastuulliseen suunnitteluun.

Pekka Tuomikoski

--------------------------------------------------------------------------------

Rohkeutta ennen muuta
Rita Kumpulainen

LUMIJOKI. —En ole vielä kovin kauas päässyt, Siikajoen Karinkannasta 12 kilometrin päähän Lumijoelle, naurahtaa toista kauttaan kansanedustajana istuva Kyösti Karjula. Sanoihin sisältyy enemmän kuin äkkiä arvaisi. Leikkimielinen heitto kertoo, että 42 vuoden ikään täysin politiikan ulkopuolella toiminut mies arvostaa syvästi kotiseudun juuriaan. Vuodesta -95 Suomen Keskustan kansanedustajana työskennelleelle agronomi-yrittäjä-viljelijälle koti Lumijoen taajaman kupeessa on tärkeä pysähtymisen paikka. Vaikka 18-lapsisen perheen isän viikot kuluvat tiiviisti pääkaupungissa ja välillä ulkomaita myöten, jalat pysyvät pakostakin tukevasti maan pinnalla.

—Yritän rytmittää työni siten, että tulen keskiviikkoiltana yöksi kotiin. Vaikka se on kiireinen piipahtaminen, niin se on tuntunut perheestäkin hyvältä järjestelyltä, Karjula sanoo. Viikonlopun aikatauluttamisessa hänellä on selkeä sääntö. Sunnuntai on perheen yhteistä aikaa.

—Se on arvo, josta haluan pitää tiukasti kiinni. Meillä on Eila-vaimon ja lasten kanssa yhteinen ajatus siitä, että sunnuntaiksi emme järjestä pakkomenoja. Politiikan rientoihin en myöskään sunnuntaisin osallistu. Tuntuu hyvältä ajatella, että yhtenä päivänä viikosta saa pysähtyä, ei tarvitse tulla eikä tarvitse mennä, Karjula sanoo.

—Luotan siihen, että ystävät ja tuttavat täyttävät vuosia, vaikka Köpi ei olekaan paikalla, hän naurahtaa ja on kokenut ihmisten ymmärtävän, että kansanedustajallakin täytyy olla aikaa omalle perheelle.

Karjula sanoo tietävänsä, että poliittisen tulevaisuuden kannalta moni pitää riskinä sitä, että hän pysyttelee pyhäpäivinä kotona, kun moni kollega tahkoaa samanaikaisesti pitkin ja poikin maakuntaa.

—Olen tehnyt omat valintani. Minusta on tietyllä tavalla hyvän elämän perusta se, että uskaltaa pitää elämänsä riittävän yksinkertaisena. Tutut asiat jokapäiväisessä elämässä luovat turvallisuutta. Niistä saa myös voimaa. —Meillä Eikku ja lapset ansaitsevat tunnustuksen siitä, että he eivät ole vapaa-aikana nykimässä isää lähtemään sinne tai lähtemään tuonne. Se että ollaan yhdessä kotona, riittää meille.

—Sitä paitsi en pysty ymmärtämään, miten ihminen jaksaa, jos ei pysähdy ainakin kerran viikossa. Kyllä lepopäivä on tarpeen. Perheen pienimmät ottavat tietysti isän kotonaolosta kaiken mahdollisen irti. Kolmivuotias Viljami ehtii käydä useammankin kerran haastatteluhetken aikana varmistamassa, että isä lähtee illalla vetämään häntä pulkalla. Tomera pikkumies toivoo, että kahta vuotta vanhempi Lottakin saa pulkkakyytiä. Vanhempia lapsia isän työ kiinnostaa tietysti eri tavalla kuin perheen pienimpiä. Karjulalla on äänessään aitoa isän ylpeyttä, kun hän kertoo Kati-tyttärensä olleen lehterillä katsomassa, kun tämän vuoden valtiopäivät avattiin.

Sunnuntait ovat Karjulan perheessä hyvin perinteisiä. Yksi asia heillä toistuu säännönmukaisesti. Isä-Kyösti vie nuorimmat lapset pyhäkouluun. Sunnuntaisin koko perhe käy usein myös seuroissa. Kyösti Karjula toistaa omassa perheessään ainakin yhtä lapsuudenkodista tuttua asiaa. —Meillä keskusteltiin paljon oikeista asioista. Voi sanoa, että meillä isän kanssa monesti sauna jähtyi, kun pääsimme jutuissa kunnolla vauhtiin. Sama tapahtuu nyt omassa perheessäni. Se on hyvin antoisaa.

Syksyllä -75 Kyösti Karjula teki oman aikuisuutensa kannalta hyvin merkittävän päätöksen. Hän oli opiskelemassa maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa Helsingissä, kun häntä pyydettiin maatalousylioppilaiden puheenjohtajaksi. Viikon miettiminen riitti hänelle. Hän ei lähtenyt mukaan vaaliin.

—Yhteiskunnalliset asiat ovat kiinnostaneet minua aina, mutta halusin nähdä, onko meillä muita keinoja vaikuttaa kuin politiikka, Karjula sanoo. Niinpä miehen tie johti yrittäjäksi ja oman kehitysyhtiön kautta kehittäjäksi. Visionääriksikin häntä kutsuttiin. Riippumatta siitä, missä tehtävässä hän kulloinkin oli, häneen liittyi kaiken aikaa vahva tulevaisuusnäky, innovatiivisuus. Rohkeuttakaan ei puuttunut. Karjula sanoo, että nuorena miehenä koetut vastoinkäymiset kasvattivat häntä. Hän uskoo, että kipeistä kokemuksista on hyötyä myös hänen nykyisessä työssään. —Elämään kuuluu sekä ylä-että alamäkiä. Helppo elämä ole välttämättä hyvä elämä, hän sanoo.

Antaessaan äskettäin keskustaväelle suostumuksensa lähteä kokeilemaan kolmatta kertaa mahdollisuutta kansanedustajaksi Kyösti Karjula sanoo tehneensä päätöksen yhdessä perheensä ja tukijoidensa kanssa. —Lapsetkin kysyivät, miksi jäisin nyt pois työstä, josta pidän ja jossa olen saanut kokea työn ja tekemisen iloa. Sen jälkeen minun oli helppo vastata myönteisesti. Kun Karjula lähti mukaan vuoden -95 kansanedustajavaaleihin, hän oli poliittisissa ympyröissä täysin uusi tulokas. Moni olikin varma siitä, että kymmenen kuukauden valmistautumisella vaaleihin ei onnistuta. Karjula meni kuitenkin läpi. Hänestä tuli ensimmäinen lumijokinen kansanedustaja viiteenkymmeneen vuoteen. Edellinen oli Juho Kaakinen, joka meni kansanedustajaksi varapaikalta, kun Kyösti Kalliosta tuli presidentti vuonna 1937.

Kansanedustajana Kyösti Karjula sanoo nähneensä, että työ oman kotiseudun hyväksi ei onnistu, ellei edustajalla ole mahdollisimman paljon yhteyksiä myös pääkaupunkiseudulle. —Tietysti pitää kuunnella oman alueensa ihmisiä, mutta se ei yksistään riitä. Täytyy olla myös luontevia väyliä viedä asioita eteenpäin. Jos niitä ei ole, asioihin vaikuttaminen on todella vaikeaa, hän toteaa. Edustajan työssään Karjula sanoo oppineensa tuntemaan politiikan käytäntöä ja tietysti virkamiehiä, mutta työ on opettanut tuntemaan myös häntä itseään. —Koen hyvin vastuulliseksi sen, että saan olla osaltani kantamassa vastuuta yhteisistä asioista ja että voin olla rakentamassa tämän maan tulevaisuutta. Haluan tehdä oikeasti jotakin, saada aikaan sellaista, että se näkyy ihmisten jokapäiväisessä elämässä.

-----------

Syvällinen pohdiskelija

LUMIJOKI. Kyösti Karjulan lähipiiri luonnehtii häntä syvälliseksi pohdiskelijaksi, mieheksi, joka on vilpittömästi sitoutunut tekemään sitä työtä, mitä hän kulloinkin tekee. —Köpillä on energiaa keskimääräistä enemmän. Hän on voimakkaasti ulospäin suuntautunut, mikä tekee hänestä helposti lähestyttävän, sanoo Karjulaan 90-luvun alkupuolella tutustunut yrittäjä. -Harvinaisen positiivinen tyyppi. Ei siitä saa lypsämälläkään kielteisiä asioita irti. Se pystyy aina löytämään jotakin valoa vaikeaankin asiaan, arvioi toinen yrittäjä. Karjula oli nuorena miehenä piirimestaritason pituushyppääjä. Hänen sanotaan saaneen paljon porukoita liikkeelle urheiluharrastuksen pariin. Politiikka ei häntä silloin kiinnostanut, yhteiskunnalliset asiat sitäkin enemmän.

Käynnistämällä Lumijoki-sarjan Karjula halusi erään tuttavan mukaan osoittaa, että korkean tason asiantuntijat voidaan tuoda pienelle paikkakunnalle, missä syntyy keskustelua hyvin erilaisten ihmisten kesken. Se, että keskustelun aiheet ovat aina ajankohtaisista yhteiskunnallisista asioista, auttaa tuttavan mielestä erinomaisesti poistamaan maaseudun ja kaupungin välisiä ennakkoluuloja. Tässäkin Karjula on tuttavan mukaan osoittanut tervettä rohkeutta.

Karjulan ennakkoluulottomasta luonteesta kertoo erään tuttavan mukaan hyvin se, että mies ei sorru puhumaan pahaa muista ihmisistä, ei myöskään muiden puolueiden edustajista. Kansanedustajakolleegoihin hänellä sanotaan olevan mutkattomat välit. Kerrotaan, että Karjula tapaa käydä eduskunnan saunassa sdp:n Tapio Karjalaisen kanssa ja että miehillä riittää paljon keskusteltavaa tämän maan asioista. —Kun Karjula lähtee vaikkapa puhujamatkalle, hän saattaa mennä samassa kyydissä vaikka toisen puolueen kansanedustajan kanssa, jos se suinkin vain on mahdollista, kertoo Karjulan tuttava. Yhteinen kyyti on löytynyt joskus esimerkiksi Liisa Jaakonsaaren kanssa. Kun Karjula asui koulupoikana jonkin aikaa Oulussa, hänen kerrotaan olleen paljon samoilla nurkilla Ahteen veljesten, Matin ja Sepon kanssa.

Karjulan huonoiksi puoliksi eräs tuttava laskee sen, että tämä innostuu miettimään usein liikaa, miten jokin ongelma voitaisiin poistaa. —Tartteeko sitä heti kaikki asiat korjata? kysyy puhuja. Hän sanoo pelkäävänsä, että mies hajottaa liikaa itseään. —Sen ajatukset juoksevat joskus niin nopeasti, että siinä on täysi työ pysyä matkassa, sanoo muutaman vuoden Karjulan tuntenut henkilö. Hän myöntää kuitenkin oppineensa löytämään Karjulan puheista olennaisen.

----------------------------------------------------------

KYSYMYKSIÄ KYÖSTILLE

1) Kerro perheestäsi
Ns. teiniromanssi päätyi onnellisesti avioliittoon v. 1973. Nyt perheeseeni kuuluu Eila-vaimon lisäksi kolmetoista poikaa ja viisi tyttöä. Lastenlapsia on jo 24. Perhe on itselleni voiman ja vastuuntunnon lähde kaikkeen toimintaan. Pitkäjänteinen avioliitto ja lapset ovat merkinneet jatkuvia syventäviä opintoja elämänkoulussa. Vaimoltani ja omilta nuoriltani olen saanut paljon eväitä myös kansanedustajan työhöni.

2) Mitä teit ennen kansanedustajuutta?
Lapsuuden viisi ensimmäistä vuotta olen viettänyt Sievissä. Karjulan koululta muutimme Ouluun äitini vaikean sairauden vuoksi. Kouluni aloitin Hintan kansakoulussa syksyllä 1959. Oulussa vietetty lapsuuden jakso kesti aina vuoteen 1966, jolloin ostimme maatilan Siikajoelta ja palasimme maalle. Poika- ja nuoruusvuosina urheilu oli tärkeä harrastus. Ajoittain jopa liian keskeisellä sijalla. Pallopelit Oulussa - erityisesti jääpallo - ja yleisurheilu Siikajoella täyttivät kaiken vapaa-aikani.
Lukion kävin Limingan yhteiskoulussa. Valmistuin agronomiksi Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteellistä tiedekunnasta 1976. Toimin ennen yrittäjäuraani Lapin maaseutukeskuksen suunnitteluagronomina ja Hankkijan Pohjois-Suomen aluemyyntipäällikkönä. Olen toiminut 32 vuotta yrittäjänä ja kehittäjänä. 12 viimeistä vuotta ennen eduskuntatyötä kehittämistyössä yritysten, kuntien, kaupunkien ja erilaisten julkisyhteisöjen parissa. Viime kesänä täyttyi myös 32 vuotta työtä käytännön viljelijänä.

3) Miten poliittinen urasi alkoi?
Jo poikavuosina olin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Osallistuin keskikoulu- ja lukiovuosina teinikunnan ja oppilaskunnan toimintaan. Jo keskikouluvuosina kävimme vahvoja ja kantaaottavi ayhteiskunnallisia kesksuteluja. Perhe ja työ täyttivät elämäni aikuisuuden avautuessa. Merkittävä valinta oli opiskeluvuosina kieltäytyminen maatalousylioppilaiden Sampsa ry:n puheenjohtajuudesta. Kehittämistyö yrittäjänä 1980- ja 1990-luvuilla oli merkittävää yhteiskunnallista vaikuttamista. 1990-luvun alussa useat ihmiset eri puolilta vaalipiiriämme lähestyivät ja pyysivät asettumaan kansanedustajaehdokkaaksi. Toukokuussa 1990 kieltäydyin ehdokkuudesta ja toukokuussa 1994 tein läheisteni tukemana vaativan päätöksen osallistua Keskustan jäsenvaaliin. Siinä onnistuminen merkitsi poliittisen työn varsinaista käynnistymistä.

4) Mitä hyötyä sinulle kansanedustajana on ollut aiemmista ammateistasi?
Niiden kautta olen saanut kokonaiskuvan suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta. Yrittäjätoiminta avasi syväymmärryksen yrittäjyyden henkiseen olemukseen. Samoin henkisen ristiriidan vahvan julkisen sektorin ja yksityisen toiminnan välillä. Lisäksi olen voinut hyödyntää kehittämistyössä hankkimiani yhteistyöverkostoja elinkeinoelämään sekä kuntien ja valtion viranomaisiin.

5) Mitä eduskuntatyö on sinulle opettanut?
Olen oppinut paljon politiikan käytännöistä ja erilaisten ihmisten luottamuksellisen yhteistyön merkityksestä. Työskentely tulevaisuusvaliokunnassa ja valtionvarainvaliokunnassa sekä useiden valtionyhtiöiden hallintoneuvostoissa ovat antaneet laaja-alaisen kuvan yhteiskunnasta. Tulevaisuusvaliokunta on uuden oppimisen ydinareena. Erityisesti keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtajuus on syventänyt käsitystäni demokratian merkityksestä. Merkittävien tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista vain laaja-alaisella, luottamuksellisella ja pitkäjänteisellä yhteistyöllä.

6) Mitä lisätietoja ja -taitoja olet hankkinut kansanedustajana?
Eduskunta on monipuolinen tietokeskus. Se mahdollistaa monipuolisten tietovarantojen ja yhteyksien kautta jatkuvan uuden oppimisen. Näkemyksellisyyden lisääminen ja päivittäminen edellyttävät jatkuvaa uuden omaksumista. Tulevaisuusvaliokunnassa isojen ennakointihankkeiden johtaminen, Keskustan ohjelmatyöhön ja työryhmiin osallistuminen ovat myös vahvistaneet omaa oppimisprosessia.Olen voinut myös verestää kielitaitoani, vahvistaa valmiuksia kirjalliseen ilmaisuun  ja erityisesti olen lisännyt valmiuksiani tietotekniikan hyödyntämisessä.

7) Voiko yksittäinen kansanedustaja vaikuttaa?
Kyllä voi. Päähallituspuolueen on kuitenkin kyettävä löytämään yhteiset tavoitteet muiden hallituskumppaneiden kanssa. Yksittäisen kansanedustajan työssä tärkeintä on vaikuttamisen perustana olevan oman työnäyn selkeys, luottamukselliset yhteistyösuhteet ja pitkäjänteisyys. Tuorein käytännön esimerkki on vuoden 2010 budjettiin sisältyvä nuorille suunnattu Yrittäjyysteko-palkinto, joka oli eduskuntakäsittelyssä aloitteestani ehty lisäys.

8) Miten teet yhteistyötä muiden edustajien ja puolueiden kanssa?
Kansanedustajien työ on usein liiaksi yksilölaji. Meidän pitää tehdä siitä enemmän yhteistyölaji. Osaltani olen tehnyt avauksia erilaisten yhteistyökäytäntöjen kehittämiseksi, joista esimerkkinä mm. eduskuntaryhmän iltakoulu, Yrittäjyyden tarinat nuorille ja Lumijoki-sarja. Lisäksi olen toiminut puolueen useissa työryhmissä sekä oman ja muiden puolueiden kansanedustajien muodostamissa teemaryhmissä. Kansallisen MUKAVA-hankkeen käynnistäminen on hyvä esimerkki yli puoluerajojen menevästä yhteistyöstä.

9) Onko politiikka tosikkojen touhua? Saako työssä nauraa?
Kyllä eduskunnassakin vitsit lentävät. Parhaimmat jutut syntyvät "saunavaliokunnassa"! Jopa täysistunnoissa välihuudot edustavat parhaimmillaan korkeatasoista huumoria.

10) Miten syntyi ajatukset kirjoistasi?
Vaativa yhteiskunnallinen tilanne oli innoittajana. "Mahdollisuuksien Suomi"- kirjaan olen koonnut keskeisiä ajatuksia ja tavoitteita suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseksi. Toinen kirjani jäsentää täsmällisemmin tulevaisuuden kehittämishaasteita. Nämä kirjat ovat panokseni tärkeään, toivottavasti vauhdittuvaan kansalaiskeskusteluun. Osaltaan pääministerin toimeksiannosta tehty selvitystyö yritys- ja innovaatioympäristöistä jatkaa kansalaiskeskustelun vauhdittamista.

11) Tuleeko työ kotiin?
Minulle työ on keskeinen osa elämää ja kotonakin usein ajattelen työasioita. Aika paljon ihmiset myös soittelevat ja kirjoittavat kotiin. Elämäni täyttää yksinkertaisesti perhe ja työ. Harrastuksille jää varsin vähän aikaa. Terveysliikunnasta olen halunnut pitää lujasti kiinni.

12) Miten perhe on sopeutunut työhosi? Jääkö sille aikaa?
Kuulostanee uskomattomalta, mutta todennäköisesti olen ollut nyt enemmän kotona kuin yrittäjävuosinani. Perhe on sopeutunut hyvin uusiin tilanteisiin, mutta toki vaimolta ja myös lapsilta on vaadittu paljon. Tästä erityinen kiitos kuuluu vaimolleni.

13) Miten kulutat kansaedustajan "vapaat" maanantait?
Aamupäivisin olen usein kotona puhelimen tavoitettavissa, iltapäivällä on tapaamisia maakunnan ihmisten kanssa ja usein iltaisin on erilaisia teema- ja keskustelutilaisuuksia.

14) Miten rentoudut?
Reipas kävely- tai juoksulenkki vaimon kanssa on parasta rentoutumista. Lenkkeilyharrastus on tärkeä osa fyysien ja henkisen kunnon ylläpitoa. Maatilan työt lasten kanssa sekä pelloilla että metsissä erityisesti kesäkaudella ovat hienoa vastapainoa eduskuntatyölle.

15) Miten herättäisit nukkuvat äänestäjät?
Nukkuminen vaaleissa on suora tuki epädemokraattisille käytännöille. Siksi tärkeä tavoitteeni politiikassa on löytää tavallisia kansalaisia kiinnostavat työkäytännöt. Upea isänmaamme on palkinto demokraattisista käytännöistä. Vahvistetaan niitä yhteisellä työllä ja kaikilla tasoilla: kunta-, valtio- ja EU-tasolla.