Päiväkirja
Itävaltalainen Urbas
lauantai 04.09.2010 kello 11:32 Syysistuntokausi alkaa ensi tiistaina. Se on minun kansanedustajauran viimeinen aloitus. Politiikan uutisointi on ollut varsin laimeaa kuluneina kesäkuukausina. Olemme voineet rauhassa nauttia upeasta kesästä. Useilla paikkakunnilla kauniin kesän on rikkonut rajuilmat. Politiikan tyyni jakso päättyy. Politiikan syksy merkitsee tuulta ja tuiverrusta – jopa myrskyjä.
Tähän politiikan ilmaston muutokseen keskeisesti vaikuttavat kevään vaalit, mutta suuri merkitys on myös toimintaympäristön epävakaudella. Talouden kasvu on käynnistynyt, mutta se ei ole löytänyt vielä kestävää pohjaa. Monet kilpailijamaiden ongelmat varjostavat orastavaa nousua.Se heijastuu myös meille. Käytännön esimerkkinä Turun telakan töiden päättyminen. Iso joukko ammattilaisia jää työttömiksi.
Siis töitä riittää. Olen liikkunut elokuun aikana maamme eri alueilla. Tällä viikolla vierailin muun muassa Jyväskylässä ja Koillismaalla. Viikon helmi oli tutustuminen Tiimiakatemiaan. Jyväskylän ammattikorkeakoulun yhteydessä toimiva yksikkö tekee uraauurtavaa työtä. He ovat toteuttaneet sen oppimismenetelmäuudistuksen, joka joudutaan toteuttamaan koko koulutusketjussa. Se merkitsee paradigmamuutosta. Syvälle tunkeutuvaa oppimiskäytäntöjen uudistamista, jossa opiskelijasta tulee vastuullinen oppija.
Tapasin myös Jyväskylän yliopiston innovaatioprofessorin Antti Hautamäen. Kävimme rikastuttavaa keskustelua alueellisesta innovaatiotoiminnasta. Tunsimme yhteisesti aitoa huolta tulevaisuudesta. Edessä ovat kovat haasteet.
Olen yhä vakuuttuneempi, että koulutuksen tabuja on murrettava. Yliopistojen perustutkimusta ylikorostava mantra on yksi niistä. Suomalaiset yliopistot ovat maailmanmittakaavassa koulutusyliopistoja. Luonnollisesti perustutkimusta tarvitaan, mutta suhteellisesti suurempi huoli on tuottaa reaaliaikaista osaamista. Siinä korostuu rohkeus mennä mukaan käytännön työyhteisöihin. Teoriaan on helppo paeta, mutta hallita teoria ja tuoda se ymmärrettävästi arkeen on jo toinen juttu.
Pudasjärven kaupungintalolla oli hyvä johdon kohtaaminen. Siellä tuli esille joukko ongelmia, joita luulisi akateemisella viisaudella olevan helppo ratkoa. Mutta miten kytkemme nuoret lahjakkaat oppijat juuri näiden ajankohtaisten kysymysten kimppuun?
Kotimainen energia on ollut esillä vahvasti. Taivalkoskellakin rakennetaan uutta lämpölaitosta, joka käyttää yksinomaan puuta raaka-aineena. Missä luuraa meidän teknologiaosaaminen? Laitoksen toimittaja oli itävaltalainen Urbas. Samainen yritys on rakentanut jo toistakymmentä lämpölaitosta Suomeen. Tämäkin on kylmä tosiasia suomalaisesta kilpailukyvystä.
Uusia sankareita
lauantai 28.08.2010 kello 22:25 Hienon kesän rikastuttavat kokemukset saivat vahvistusta tulevaisuusvaliokunnan kesäkokousmatkalla Ahvenanmaalla. Tämä yli 6000 saaren kokonaisuus on itsehallintoalueena tärkeä myös Suomelle. Tosin nykyiset yhteydet ovat koko ajan vahvistuneet Ruotsiin. Jopa 70-80 prosenttia opikelijanuorista suuntaa Ruotsin korkeakouluihin.
Aito vastuu omasta elinpiiristä henkii voimakkaana. Maakunnassa on täystyöllisyys. Yrittäjyys avaa jatkuvasti uusia latuja. Yritystoiminnan monipuolisuus on hämmästyttävää. Pientä arvostetaan aidosti. Maakuntapäivien puheenmiehen Roger Nordlundin tunnustus oli yksiselitteinen. Sottunga on pienin, noin 130 asukkaan kunta, mutta parhaiten hoidettu kunta. Noin 28000 asukkaan maakunnassa on 16 kuntaa.
On ymmärrettävää, että Nokia- ja Eriksson-maiden välissä tasapainoilu on oma haaste. Tällä hetkellä se kulminoituu tulevaisuuden energiaratkaisuihin. Tuuliosaamisella on vahvat perinteet. Tuulivoima on nousemassa keskeiseen rooliin. Nyt etsitään yhteistyötä tuuliolosuhteiden täysimääräiseen hyödyntämiseen. Kaapeliyhteys on jo Ruotsin ja Ahvenanmaan välillä. Uuden kaapelin rakentamiseen kysytään Suomen valmiuksia.
Suomen ilmastotavoitteiden toteuttaminen vaatii luovaa ja ennakkoluulotonta otetta. Siihen kuuluu eri alueiden parhaiden voimavarojen hyödyntäminen. Tässä suhteessa nykyaikaisella aluepolitiikalla on oma tärkeä rooli myös Ahvenanmaalla.
Matka huipentui Pohjoismaiseen energiafoorumiin. Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan energialinjaukset edustavat maiden erilaisuutta. Norjan ylivoimaisuus on selvä. Omat öljy- ja kaasuvarannot riittävät vielä pitkään. Mutta huoli tulevaisuuden energiaratkaisuista silti tunnistetaan. Professori Gabrielssonin viesti oli selkeä: Vanhat ovat väsyneet. Tarvitsemme uusia sankareita. Tämä näköala on yhteinen ja koskettaa jokaista Pohjoismaata.
Täyskäännös nuorisopolitiikassa - paapomisesta vastuunjakamiseen
tiistai 24.08.2010 kello 12:14
Viimeisen vuoden aikana olen lukenut useita kirjoituksia ja kuunnellut monia puheita, joissa tarkastellaan nuorisotyöttömyyttä. Se onkin aikamme yksi suurista ja vakavista ongelmista. Useissa kannanotoissa on tuotu esille myös se tosiasia, että työtön nuori maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa. Se on paljon rahaa, mutta vielä tärkeämpää on tunnistaa arvokkaan ihmiselämän syvän tarkoituksen katoaminen syrjäytyvän nuoren osalta.
Nuorisotyöttömyydestä on kasvamassa uusi pitkäaikaistyöttömyyden ydin. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että on muodostumassa nuorten joukko, joka ei tule löytämään yhteyttä työhön koko elämänsä aikana.
Nuorisotyöttömyys on tuottanut paljon puhetta ja kirjoituksia, mutta vähän käytännön rakentavia toimenpiteitä. Jähmettyneet asenteet ovat suurin uhka nuorten tulevaisuudelle. Nykyisen järjestelmän kuva nuoresta on passiivinen.
Maailma menee eteenpäin. Tänään ulkoiset valmiudet ovat erinomaiset. Vettä tulee hanoista ja sähköä töpseleistä. Moottoripeli on jo murrosikäisten arkea. Jos nyt ei sentään auto, niin mopo tai skootteri kuitenkin. Useimmiten se on hankittu isän ja äidin rahoittamana. Tietoisesti tai tiedostamatta vanhempi pyrkii luomaan helpommat lähtökohdat lapsen elämään kuin oli itsellä lapsuudessa ja nuoruudessa. Se on sitä luonnollista kiertokulkua.
Tämän taustalla unohtuu helposti se yksinkertainen tosiasia, että jokainen joutuu elämään oman elämänsä itse niin myötä- kuin vastamäkineen. Vastuuta on opittava kantamaan, mutta vastuuta on opittava myös antamaan.
Onko meidän kasvattajien hentomielisyys nousemassa nuorisotyöttömyyden ja nuorten syrjäytymisen ytimeksi?
Oma arvioni nykytilanteesta on yksinkertainen. Osin pilaamme nuortemme tulevaisuuden paapomalla ja osin väärällä koulutuksella. Tämä kärjistyy meidän aikuisten käsitykseen lapsen ja nuoren valmiudesta vastuunottamiseen.
Olen lukemattomia kertoja ilokseni kohdannut tarinoita, joissa nuori ihminen on saanut ottaa kunnolla vastuuta ja kuinka palkitsevana tämä on koettu. Joku on päässyt mukaan tositöihin jo alle 10 vuotiaana, joku on kantanut vastuuta torikauppiaana jo ala-asteikäisenä ja yksi muisteli metsäkoneurakointia murrosikäisenä. Hän sai aloittaa työt jo aamukuudelta. Kaikkien kertomusten yhteinen nimittäjä on ollut ”minä sain tehdä ja minuun luotettiin”. Palkkaa harva edes muistaa.
Nykyinen työsuojelu on saanut vahvan otteen myös vanhemmista. Yö valvomisen edessä moni vanhempi on jo antautunut. Se on nykyisin nuorten tapa. Sen sijaan työtä, jopa päiväsaikaan, ihmetellään. Tuleeko tehtyä liian pitkää päivää?
Koulutus on monelle nuorelle ainoa paikka, jossa hän voi testata itseään. Osalle teoreettisesti lahjakkaista nuorista tämä riittää, mutta merkittävä osa nuorista tarvitsee enemmän. Tätä on vaikea jopa itse nuoren tunnistaa.
Vanhemman on lupa nähdä myös kasvavan lapsen ja nuoren todelliset tarpeet. Rakkauden ja rajojen lisäksi lapsemme tarvitsevat runsaasti luottamusta. Sen vuoksi on tärkeää, että luomme nuorille vastuullisen toiminnan harjoittelupaikkoja, jossa on lupa onnistua ja epäonnistua. Tehtävien tulee olla riittävän vaativa, että ne altistavat aitoon vastuunottamiseen ja uuden oppimiseen.
Tilaisuus tekee varkaan, on vanha sanonta, mutta oikea oppimistilaisuus tekee myös mestarin. Kasvava nuori tarvitsee, ei vain henkisiä ponnistuksia, vaan myös käytännön työn mahdollistamaa harjaantumista. Joku sanoisi tätä vaatimusta kokonaisvaltaisen kasvun mahdollisuudeksi.
Nykyisissä kodeissa, yrityksissä, kunnissa ja muissa työyhteisöissä on runsaasti riittävän isoja ongelmia ja työmahdollisuuksia, joiden ratkaisemisessa juuri lasten ja nuorten innostus, ennakkoluulottomuus ja energia voivat antaa paljon. Meiltä aikuisilta vaaditaan vain sitä, että luotamme nuorten kykyihin.
Iso juttu yhteiskunnallisesti on se, että käännämme nykyisen nuoria passivoivan paapomisen nuoria kannustavaan aitoon vastuunjakamiseen.
Kataisen harmillinen lapsus
lauantai 21.08.2010 kello 18:52 Valtiovarainvaliokunnan työ- ja elinkeinojaoston kesämatkan kohteena olivat Imatra ja Lappeenranta. Aiheiksi oli valittu metsäteollisuuden murros ja matkailu.
Matka käynnistyi vierailulla StoraEnson lippulaivayksikköön Kaukopään tehtaalle. Vielä vuonna 1975 tehtaalla työskenteli noin 3500 ihmistä. Nyt työntekijämäärä on noin 1000 työntekijää. Devalvaatiohyödyn tuomat liikakilot on karsittu. Nyt Kaukopää on maailman kärjessä pakkaustuottajana.
Lähes samat suhdeluvut tulivat esille UPM:n Kaukaan tehtailla. Jopa vuodesta 2006 työntekijämäärät ovat voimakkaasti supistuneet.
Metsien hyödyntämisen uusi aikakausi on käsillä. Sen todisti myös Kaukaan Voiman uusi biovoimala. Se on suurin biomassojen hyödyntäjä tällä hetkellä Suomessa. Ehkä parille kolmelle vastaavalle yksikölle on meillä tilaa. Tulevaisuudessa puun käyttö jakaantuu energian, mekaanisen ja kemiallisen teollisuuden kesken. Onko suomalaiselle puulle riittävästi käyttökohteita lienee avainkysymys tulevaisuudessa?
Kaukaan Voiman johtajan Jukka Kiurun kommentti oli spontaani ja kuvaava: ”Uruquay on kuin toisesta maailmasta”. Hän tarkoitti juuri metsäteollisuuden toimintaympäristöä. Näin se on. Pelisäännöt ovat kuin toisesta maailmasta ja silti kilpailu tapahtuu samoilla globaaleilla markkinoilla.
Alueen vahva teollinen perinne on murtumassa. Matkailun massiiviset investoinnit synnyttävät uutta palvelukulttuuria. Matkailu on myös työllistäjänä nousemassa vahvaan rooliin. Se on osaltaan vaikuttanut vaativan rakennemuutoksen hallintaan, sillä työllisyys on kohtuullisissa kantimissa.
Venäjä on suuri mahdollisuus. Vaatimus viisumi-vapaudesta on ymmärrettävä. Pietari on vain noin 200 kilometrin etäisyydellä. Se merkitsee noin 5 miljoonan ihmisen potentiaalia. Sen sijaan en ymmärrä kokoomuspoliitikkojen Venäjän vähättelyä. Etenkin, kun samaan aikaan iloitsemme Suomen menestyksestä kansainvälisissä vertailuissa. Heidän kannanotot kertovat ylimielisyydestä ja kapea-alaisuudesta; jopa kokemattomuuden kriisistä.Harmillista oli ministeri Kataisen lapsus juuri tässä asiassa. Muutoin olen oppinut tuntemaan hänet asiallisena henkilönä. Avoimeen kanssakäymiseen liittyy aina naapurin aito kunnioitus. Vereslihalle vievä analyysi ei ole koskaan paikallaan.
Koko Imatra-Lappeenranta-alueen kehityksen keskeinen vauhdittaja on Lappeenrannan tekninen yliopisto. Se tekee hyvää työtä lähellä elinkeinoelämää. Venäjä-osaamisen vahvistamisessa sillä on verkoston kokoajana tärkeä paikka niin Suomen kuin koko EU:n näkökulmasta.
Matka oli upea kokemus. Se muistutti taas kerran siitä, että Suomi on erilaisten alueiden maa.
Kunnon kaaria
tiistai 17.08.2010 kello 21:48 Keskustan eduskuntaryhmän kesäkokous oli Kuopiossa. Asuntomessut olivat juuri päättyneet. Kuopio oli toipumassa onnistuneesta tapahtumakokonaisuudesta. Tänä kesänä Oulun seudun ja Kuopion seudun jännite kulminoitui asuntomessuilla Veeti-mammuttiin. Kuopiolaiset eivät sulattaneet oululaista Veetiä. Se on pudasjärveläissyntyisen taiteilijan Kimmo Takaraution luomus.
Minulle kesäkokous oli kansanedustajana viimeinen. Alkuaikojen hämmennys on muuttunut jo osin puuduttavaan kokemukseen. Toki ilmapiiri kokouksessa oli hyvä. Isot asiat pysyivät taustalla ja muutamasta pienestä asiasta jaksettiin puhua. Varmasti kaikki käsitellyt asiat ovat kansalaisia koskettavia, mutta tulevaisuuden kestävät rakennuspuut ovat edelleen vähällä huomiolla.
Kyllä Sailaksen toteamus uusimmassa Kanava-lehdessä osuu lähelle ydintä: tekemisen konsensus on korvautunut lykkäämisen- ja puhumisen konsensuksella. Tämä tunne oli läsnä myös meidän kesäkokouksessa. Muutaman asian ylikorostuminen synnytti kyllä puhetta, mutta syntyykö tekoja?
Siis hyvä ilmapiiri, mutta? Se mutta tarkoittaa raikkaiden avausten puutetta. Kyllä johtavan hallituspuolueen pitää yltää poliittisen keskustelun johtamiseen. Siihen emme ole yltäneet. Kaaret ovat kovin matalia.
Tämä kaari-vertaus liittyy keihäänheittoon. EM-kisojen yhteydessä seurasin suomalaisten onnistumista erityisesti keihäänheitossa. Matalaksi jäivät kaaret. Hyvästä virityksestä huolimatta kaari toisensa jälkeen jäi liian lyhyeksi. Käykö Keskustan politiikan sisältöjen suhteen samalla tavalla?
Nyt on tarve poliittisille avauksille - kunnon kaarille, jotka nousevat riittävään korkeuteen. Korkeilla kaarilla on taipumus lentää pitkälle. Konsensus latistaa. Murrosajan yksi vaara on näennäinen konsensus. Nyt siitä on merkkejä hyvässä ilmapiirissä.
